Määritellään miesten tasa-arvo ihan itse

Miesten tasa-arvosta on vaikea puhua koska se on käytetty loppuun sovinistisissa puheenvuoroissa ja näitä puheenvuoroja vastustavissa puheenvuoroissa. Vielä vaikeampaa on määritellä, mitä miesten tasa-arvon pitäisi tarkoittaa, jotta se oikeasti edistäisi kenenkään tasa-arvoa. Suurin virhe on verrata omia ajatuksia sellaisten miesliikkeiden toimintaan, jotka ovat käsittäneet tasa-arvon väärin tai/ja joita ei edes kiinnosta tasa-arvon edistäminen. 

Nämä liikkeet on helppo tunnistaa. Jos sukupuolten tasa-arvo nähdään kilpailuna ja nollasummapelinä, ollaan hakoteilla. Samoin silloin, kun naisten tasa-arvoon keskittyminen näyttää olevan miehiltä pois. Eniten mennään metsään kun edelliset argumentit perustellaan epätieteellisen kahtijakautuneesti: on vain naisia ja miehiä tai heidän keskiarvojaan ja nämä pelinappulat kohtaavat rajallisten resurssien kentällä kilpaillen sukupuolelle tyypillisistä pääomista. Samalla liittoudutaan oman sukupuolen kanssa toista vastaan.

Kilpailun voi viedä ruohonjuuritasolle, ihmisten väliseen kanssakäymiseen asti ja väittää, että miesten tarkoituksena on useimmissa tilanteissa tavoitella seksiä, jota naiset sitten vaihtavat itselle tärkeisiin hyödykkeisiin. Juuri mitään eletyn elämän ja arkikokemuksen kannalta hyödyllistä näistä vastakkainasetteluista ei saada irti. 

Ei ole ihme, että sovinistisiin höpötyksiin on vaikea samastua. Miesten ongelmat eivät ole naisten aiheuttamia. Valtion säätämä vain miehille pakollinen asevelvollisuus on aikoinaan säädetty lähinnä miesten toimesta ja sen kannatus on suurinta miesten keskuudessa, kun useimmat naiset suhtautuvat asiaan välinpitämättömästi. Jos se olisi naisten keskimääräisestä joukosta kiinni, yleinen asevelvollisuus lakkautettaisiin ehkä jo tänään. 

Isyyden virallista vahvistamista ollaan tehty lähinnä viime vuosikymmeninä, kun naiset ovat olleet vahvemmin mukana päätöksenteko- ja tuomioistuinelimissä ja isyyden virallista vahvistamista tulee jatkaa edelleen esimerkiksi luopumalla avioliiton sisäisestä isyysolettamasta. Isyysolettama tarkoittaa, että avioliiton sisällä syntyneen lapsen isäksi oletetaan automaattisesti aviomies.

Valtion säädökset ovat koko kuvassa pieni asia ja keskeiset miesten ongelmat liittyvät eliniän odotteeseen, syrjäytymiseen, liikenneonnettomuuksiin, väkivaltatuomioihin, työssä pärjäämisen mentaliteettiin, itsemurhiin, tiettyihin sairauksiin, isyyskulttuuriin ja yksinäisyyteen. Nuoret miehet erottuvat tilastoissa erityisenä ryhmänä niin valtaväestön kuin maahanmuuttajaväestönkin parissa. 

Miehille tyypilliset ongelmat eivät ole "miesten vikaa" vaan miehisyyden vikaa. Tämä tarkoittaa, että on meillä Suomessa on olemassa miehisiä tapoja asennoitua elämän suhdanteisiin, joista ajan kanssa syntyy miehisiä elämäntapoja. Yksittäiset miehet eivät ole näitä tapoja rakentaneet, mutta miehisyydet näkyvät heidän kauttaan ja heidän valinnoissaan. 

Miesten kesken on paljon vaihtelua sen välillä kuka hyötyy miehisyydestä ja kuka ei. Hyvinvointierojen tilastoissa miehet valtaavat aina ääripäät ja erot ovat huomattavasti suurempia kuin naisten kesken. Miehisyys voi olla myös samaan aikaan hyvä ja huono asia. Eräs arkinen esimerkki on poikien illaksi nimetyn baari-illan jälkeinen nakkiokioskireissu, jossa jokainen miesporukasta ottaa isoimman mahdollisen mättöruoan "koska miesten kuuluu tehdä niin" ja juhlii siten porukan yhtenäisyyttä.

Miehisyyksien ongelmia ei hoideta syyllistämällä miehiä tai niputtamalla kaikki miehet yhdeksi joukoksi sosiaalipolitiikan kohteena. Miehille on jopa ehdotettu omia koululuokkia siinä uskossa, että erottelemalla sukupuolet toisistaan, voidaan huomioida miehille tyypilliset oppimisongelmat. Tällaisesta sukupuolten erottelusta seuraa samojen ongelmien aiheuttaminen, joita alunperin lähdettiin korjaamaan. Sen lisäksi erottelusta seuraa sukupuolten etääntyminen toisistaan, vaikka tavoitteen tulisi olla vastakkainen.

Miehiä tulee kuunnella ja auttaa yksilöinä samoin kuin naisiakin ja tuettua apua tulisi saada ilman työhön kuntouttamisen vaatimusta. Kuntouttamisen logiikka korostaa miestä työjuhtajana, jonka pärjäämistä mittaa pärjääminen töissä. Miehisessä pärjäämisessä on muutenkin ollut keskeistä näyttöön peustuvat suorituskeskeiset arvot ja tästä syystä miehet hakeutuvat naisia harvemmin mielenterveyspalvelujen piiriin.

Kaikki miehet eivät ole yksinäisiä, vaikka he ovat yksin, mutta silti yksinäisyys on suuri ongelma. Yksinäisyys ei synny sillä, että miehet eivät saa naisilta seksiä. Yksinäisyys tarkoittaa kokemusta omasta irrallisuudesta, epäterveellisestä riippumattomuudesta, läheisten puuttumisesta ja ennen kaikkea kyvyttömyydestä tehdä asialle mitään. Seksi naisten kanssa on yksi vuorovaikutuksen muoto, mutta vuorovaikutukseen ei tarvita seksiä. Sen sijaan voi olla hyvin miehekästä ajatella yksinäisyyttä seksin puutteena.

Miesten yksinäisyys on tärkeä juoni koko sukupuolten tasa-arvoa koskevassa keskustelussa koska siihen liittyy laajemmin yksin eläminen, sinkkuus ja perhepolitiikka. Eräs syy sille miksi miessasialiikkeisiin samastutaan, on niiden taipumus korostaa feministisiä liikkeitä enemmän ihmisten välistä vuorovaikutusta ja yhteiselämää. Sukupuolten tasa-arvosta keskusteleminen jää helposti yksilöiden tai kansalaisten oikeuksien ja velvollisuuksien luettelemiseksi vaikka pitäisi pohtia miten yhteisöllisyys tuottaa onnea ja arvokasta elämää. 

eppusaarela
Vihreät Vaasa

Akateeminen duunari joka toimii mies- ja naisasian yhdistämisen puolesta maailmassa jossa sosiologia saisi olla yhtä suuri fetissi kuin taloustiede.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu